Pari vuosikymmentä sitten saatiin meidänkin järvestä rapuja.Niitä tulikin keitettäväksi asti ja keittäjä oli tietenkin heikkohermoinen emäntä. Elävältä keittäminen tuntui jo murhaamiselta, mutta äkkiähän ne punaseksi muuttui.

Rapukestejäkin vietettiin ja lapset keksi kivan jekun, olivat tuoneet ravunjätökset roskiksen viereen naapurille näytiksi ja kiusaksi.Vanhemmat onneksi huomasivat.

Nyt täytyy ihmetellä mihin se rapukanta hävisi,ehkä rapurutto pääsi leviämään.

Ne ovatkin hankalia syötäviä, ei niistä vatsakaan paljon täyty,ovat vain herrainherkkua

ja kalliita ostaa.Mutta kauniita ovat katsella lautasella, hengestään kun ovat päässeet.

Ravintolatkin houkuttaa asiakkaita krapujuhlilla. Siinähän otetaan se snapsi päälle,ja se taitaakin olla se pääasia.Kippis ja kulaus.