Nyt kun talvi on kylmimmillään,ja pojankin perhe lähti etelänmatkalle,on mukava muistella omia reissuja,jotka on nyt jääneet menneisyyteen.
Tästä on tänä talvena 10 v.aikaa kun käytiin nuorimmaisen kanssa Marokossa.Lentomatka meni hyvin,ja laskeuduimme etelän kamaralle.
Lämmin ilma tulvahti vastaan pohjoisesta tulleiden ylle.Villapaidat oli riisuttava pois, ja totuteltava kesään talven keskellä.
Opas johdatti oikeaan linja-autoon,josta matka jatkui hotellille.Oikea huonekkin löytyi minun huonon ja pojan (siihen aikaan)kohtalaisen kielitaidon avulla.
Sitten olikin tervetuliaistoivotusten aika ja tutustumiskierros.Nousimme jyrkkää rinnettä korkealle vuorelle,mistä oli mahtavat näköalat ympäri Agadirin kaupungin. Huipulla oli kaupustelijoita,ja valokuvaajia turisteista pieneläinten kanssa.
Alastulo olikin hurjaa syöksyä,tie oli kapea ja mutkainen,mutta alas päästiin.
Viikko siellä vierähti aurinkoa palvoessa ja pojalla rantapalloleikkejä pelatessa.
Oi niitä aikoja jotka ei enää palaa.Ikää on tullut sen verran lisää,ettei rantakohteet enään kiinnosta.Poika opiskelee nykyisin Englannissa ja siellä olisi mukava käydä.Lentomatkat arveluttaa näin iän myötä, kun vaivoja tulee vanhemmuuten ,ja rohkeus vähenee.
Odotetaan kuitenkin kevättä ja uusia tuulia iloisin mielin.