Aamulla kun aikasin herää,
kaikki on hiljasta ja rauhallista.
Sitten itseään kokoon kerää,
 asennoituu että on lähdettävä.
Ilma on joskus sateen tuhrima,
joskus taas tuuli lehtiä tanssittaa.
Ajelen rauhassa vähän matkaa,
ihailen luonnon maisemaa.

Sitten tullaankin isolle tielle,
jo on autoja perälaudassa kiinni.
Kaikilla tuntuu olevan kova kiire,
ei tahdo vauhdissa pysyä millään.
Ohitse heti kun tilaisuus koittaa,
paljonkohan ne ajassa voittaa.
punasta näyttää liikennevalot,
vaikka ois vauhti miten kova.

Sitten kun työpaikalle tullaan,
ei heillä ole kiirettä mitään.
Miehetkin ne vain istumaan alkaa,
vaikka ovat liikenteen pahimmat kiilaajat.
Onko työmatka päivän pahin stressi,
toisille se on aamun paras hetki.
Sitten kun illalla kotia lähtee,
liikenne ei olekkaan enää pääasia.