Onpa nyt ilmoja pidellyt,
kotona ei tarvitse tehdä mitään,
puutarhatyötkin on käynyt vähiin,
haravointityö ei käy sateella sekään.
Mökilläkään ei tule enää käytyä,
jos on yksi vapaapäivä ei ehdikkään.
Sielläkin pitäisi haravoida,
ja kalaakin saisi jos yrittäisi.

Ruokaakaan ei tarvitse välttämättä laittaa,
kaksi suuta aina jotain löytää,
lastakaan ei ole tuotu hoitoon,
hirvimetsällä nekin huitoo.
Koiraltakin meni jalka rikki,
ei pääse metsälle kaveriksi.
Saunaakaan ei tule lämmitettyä,
työhommat sotkee viikonloput.

On se kummaa kun kaksin jääpi,
miten moni asia vähiin käypi.
uudestaan pitää kaikki opetella,
ja siihen tottua kai vähitellen.
Työpaikka vielä onneksi kutsuu,
toinen viikko jo lähtee putkeen.
Onpa tämä syksy kummaa aikaa,
laittaisko tulen takkaan ettei vilu vaivaa.