Onnea nyt vaan, sait sen vanhainkotipaikan viimein.

Täynnähän ne ovat mutta kovalla painostuksella saatiin dementiapotilas

turvalliseen hoitoympäristöön. Eipä hänellä muita hoitajia olekkaan,

sisaruksetkin ovat jo vanhoja ja lapsista ei ole turvaa.

Hyvin hän siellä viihtyy,ei vain tiedä mitä mielessä pyörii.

Sosiaalinen kanssakäyminen siellä näyttää olevan hyvällä mallilla,

seurustelutilat on kovassa käytössä.

Ulkoilu on vähäistä, jos ollenkaan,yksin ei ulos päästetä,he kun

tahtovat karkuteille lähteä.

Nyt on omaisilla helpot oltavat, saa olla ilman huolen häivää.

Kirjastossa pääsee sähköpyörällä ajeleen,iltaisin voi rauhassa lukea.

Siinä saa aivotkin liikuntaa,jännityskirjat tuo väriä elämään.

Ja ei unohdeta vanhainkotiasukastakaan.Käydä voi aina katsomassa.