Kova tuuli puita riepoo,
lehdetkin jo maahan tippuu,
sisältäkin on jokin irronnut                                      
on kuin ois pala lähtenyt.

Tyhjää tilaa täytyy kovasti täyttää,
ettei elämä ihan turhalta näytä.
Lapsetkin jo pesästä lensi,
ei pöllöparka vielä eläkkeelle ehdi.

Välillä istahdan kiikkustuoliin,
otan kutimen käsiin suuriin,
neulon nuttua lapsenlapselle,
silloin elämä tuntuu täydelle.