Amerikka on aina vetänyt ihmisiä puoleensa.Ennen sinne lähdettiin kultaa vuolemaan,nykyisin opiskelijat menevät vaihto-oppilaiksi tai kesätöihin.

Mummonkin sisaret lähtivät 1900-luvun alussa huonoina aikoina sinne töitä etsimään.Mutta palataanpa vähän ajassa taaksepäin.
Mummon vanhemmat muuttivat naapuripitäjästä pienelle maatilkulle, jossa oli sitä ennen asunut syytinkiläisiä vuokralla.
Lapsia syntyi yhdeksän ,joista mummo oli nuorin.Ennen häntä syntyi poika, joka kuoli pienenä.Muut olivatkin sitten tyttöjä,ja aikuisiksi vartuttuaan oli lähdettävä maailmalle leipää ansaitsemaan.Yksi muutti vanhempiensa synnyinseudulle,ja yksi naapuripitäjään.Muut lähtivät Amerikkaan ,ensin meni sisaruksista keskimmäinen,joka lähetti matkarahat muille neljälle.Vanhin sisarista muutti sinne myöhemmin, ja vaarikin kävi siellä pariin otteeseen töitä tekemässä.

Laivamatka kesti siihen aikaan melkein kaksi viikkoa sen ajan höyrylaivalla.
Sinne he jäivätkin pysyvästi asumaan ja avioituvat siellä.Ainakin yksi sisarista kävi synnyinseudullaan sinä aikana.Paketteja he lähettivät sitäkin useammin.Rahaakin oli ollut muutama dollari kirjekuoressa,mutta mummolle oli tärkeämpi kahvipaketti,joka oli tiukassa siihen aikaan Suomessa.Kauniita leninkejä mekin sieltä saatiin, ja äiti teki meille niistä mekkoja kun olimme pieniä.

He kaikki elivät hyvin vanhoiksi,ja heidän jälkeläisensä ovat käyneet Suomessa useita kertoja. Jotkut heistä osaavat hyvin Suomenkieltä,mutta monen sukupolven jälkeen on kieli jäänyt oppimatta.
Äitini on kerran käynyt serkkujensa lapsia siellä tapaamassa ja pitänyt heihin yhteyttä.Ja vieläkin he mielellään kesällä Suomessa käyvät.