Tässä seison pienenä tyttönä kotipihalla maksakäärö hyppysissä.Tämä taustalla näkyvä rakennus toimi meidän lapsuuden kansakouluna.

Matkaa kouluun oli siis vain muutamia kymmeniä metrejä. Usein juoksimme sen läheisen metsän läpi, jossa meni kapea polku mäntyisen metsän siimeksessä.

Kouluunmeno jännitti aika lailla,itse olin ensin kuunteluoppilana yhden vuoden aina lauantaisin,joka oli koulupäivä siihen aikaan.
Koulussa oli opettajan lisäksi ns. koulunkeittäjä, joka huolehti ruuanlaitosta, lämmityksestä ja siivouksesta.Keitto oli koulun puolesta, mutta eväät piti tuoda kotoa.Pulpetille laitettiin ruokaliina ja siinä syötiin puuro- tai keittoannos,kaikille ei aina puuro ollut mieleen.
Siihen aikaan oli tytöillä esiliinat mekon suojana, ja sama essu näkyy sattuneen useamman vuoden luokkakuvaan.

Opetus sujui yleensä ilman suurempia ongelmia, joskus joku joutui nurkkaan häpeämään tai jälki-istuntoon.Itseltäkin oli kerran läksyt jäänyt tekemättä ja koville se otti kun arestiin joutui.

Tämä taustalla näkyvä pelto oli monen hauskan leikin temmellyskenttä.
Kylän lasten kanssa leikittiin vapaa-aikanakin erilaisia palloleikkejä siinä.
Juhannuksena pystytettiin kokko kyläläisille keskelle peltoa,ja siihen kokoonnuttiin viettämään yötöntä yötä.

Myöhemmin kansakoulut lakkautettiin pieniltä paikkakunnilta, ja tämäkin rakennus kunnostettiin asumiskäyttöön.
Kesäisin käyn vielä kotipaikalla, ja siinä se koulu seisoo jämeränä paikallaan muistuttamassa entisistä ajoista.