Runo kuolemalleni

Kuolema- tulit salaa
ja melkein äänettömästi lähelleni.
viime hetkellä huminasi kuulin.
Näin valojen vilkkuvan ja pillisi huusi,
jo lähtöni tulleen mä luulin.

En mukaasi vielä mä halunnut,
siksi vedin pakkia metrin.
Se hetkissä on vähän ,
kun kaksi jo melkein riittänyt ois.
Läheisyytesi tunsin,
en aivan ehtinyt tieltäsi pois.

Kuolema- laskitko iskusi väärin,
suutuitko, kun et ehtinyt aivan.
Vihaisesti korskuit ohitseni,
puraisit kun et muutakaan voinut.
toit rintaani tuskan ja vaivan.

Läheisyytesi siitäkin aistin,
vai leikitkö kissaa ja hiirtä,
ehkä pelkäävän minun sä luulit?
En mukaasi vieläkään lähteä vois,
mutta pelkoa tunne en.

Kuolema- anna aikaa vielä
mä pyydän ja päältäni väisty,
ehkä toiste mun lähtöni parempi ois.
Seppo
Tämä runo on ollut mulla säilössä
hänen kuolemastaan lähtien.